keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Leppoisa, painostava kesä

Kesä on ihanaa aikaa. Vaikken olekaan ollut mikään auringonpalvoja sitten teinivuosien, vaikuttaa aurinko ja valoisuus piristävästi. Kesän yksi parhaista puolista on pitkät illat, yhteinen aika sekä erilaiset kesätapahtumat. Kesä luo myös paineita vanhemmille. Lapsille pitäisi tarjota erityistä kesäohjelmaa ja jotain, mistä voi kertoa syksyllä koulussa kavereille. Se ei ole kaikille lapsiperheille helppo juttu. Eikä halpa.

Itse pyrin siihen, että me pidämme kesän aikana yhden isomman eli kalliimman reissun. Yksinhuoltajana ei vain ole varaa enempään. Tänä vuonna se oli laivamatka ja yöpyminen Tallinnassa sekä käynti Tallinnan eläintarhassa. Viime vuonna menimme Onnibussilla Helsinkiin ja Korkeasaareen. Ja nämä ovat tosiaan meille kalliita reissuja. Lisäksi kävimme molempina vuosina Hämeen Linnassa ja erilaisissa paikallisissa, maksuttomissa tapahtumissa. Esimerkiki kotieläinpäivät tai Elonkierto ovat suosikkeja. Elonkierto on maaseudun esittelypuisto. Meidän piti käydä myös Salossa katsomassa Sannia maksuttomassa konsertissa, mutta siihen osui kunnon sadepäivä. Kaupungin tarjoamia leirejä ja toripäiviä on myös koluttu ahkerasti.





































Yhteiskunta ja joukkoon kuuluminen luovat paineita überupean ja tapahtumarikkaan kesän luomiseen, mutta sitä eivät läheskään kaikki pysty tarjoamaan. Pelkästään yhteisen ajan löytyminen on osassa perheissä haastavaa pätkätöiden ja sijaisuuksien takia, saatika sitten rahan. Esimerkiksi minulle tämä on luultavasti viimeinen vapaa kesä pariin vuoteen. Opiskelujen ja työn saannin takia yritän saada ensi kesäksi itselleni kesätyöpaikan, joten samalla myös lasten loma jää lyhyeksi. Toisaalta pyrin tarjoamaan lapsille uusia muistoja ja kokemuksia, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että pelkästään näiden maksuttomien tapahtumienkin pitäisi riittää.

Mediassa on puhuttu, että lapsen kuuluu myös tylsistyä lomallaan. Olen aivan samaa mieltä. Eikä sen tylsistymisen kuulu tapahtua television tai pelilaitteiden äärellä. Mielelläni palauttaisin aikaa taaksepäin, jolloin lapset leikkivät metiköissä ja puistoissa muiden lasten kanssa. Kaverille käveltiin kysymään leikkimään eikä pistetty whatsapp-ryhmäviestiä. Vaikka jokaisen mielestä se oma lapsuus on kai se idyllisin.

Kaikesta huolimatta, meillä on (vielä) hyvä kesä. Uutta kokemusta lapsille laivalla, mökkeilyä, kissanristiäisiä, uintia, jätskiä ja sopivasti tylsistymistä.







Puikkokuumetta on nyt Viivu

Pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen olen vaihtanut blogini nimeä ja ulkoasua. Puikkokuumetta-blogi on tullut sellaisenaan tiensä päähän ja jatkaa elämäänsä nimellä Viivu.

Blogi keskittyy edelleen käsitöihin, mutta laajentaa sisältöään arkielämään, ajatuksiin ja runoihin. Eli siitä tulee sellainen minun näköinen sillisalaatti. Ulkoasu on nyt simppelimpi ja keveämpi. Uusin lempivärinikin on selkeästi esillä. :) Lempivärini vaihtelevat aina vuodenajan tai sattumien mukaan, mutta useampana kesänä se on jo ollut keltainen. Otan mielelläni vastaan kommentteja uudesta sisällöstä ja ulkoasusta.




keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Nilviöt

Harmonie on yksi suosikkimalleistani. Ehdottomasti. Nämä ovat vasta kolmannet kyseisellä mallilla, mutta harvemmin teen useammat kuin yhdet. Ohjeiden valtavasta kirjosta on vaikeaa valita, kun tekisi mieli tehdä kaikkia. Kuvausreissu ei ollut yhtä onnekas. Jostain syystä hyttyset olivat tavallistakin ärhäkämpiä ja kivuliaampia. Yksi lapsistani on pahasti allerginen hyttysenpistoille, joten vaihdoimme aika nopeasti maisemaa.

Kesä on ihanaa aikaa, jos näitä hyttysiä ei lasketa mukaan. Aurinkoa, lämpöä, yhdessä oloa sekä kaiken maailman kissan ristiäisiä. Aamupäivän vietimme juhannusmarkkinoilla ihmisvilinässä. Mansikat jäivät tällä kertaa torille, mutta jätskit sentään löysimme. Markkinoiden lisäksi toinen perussuosikki tässä perheessä on kotieläinpäivät. Ne ovat sellaisia helppoja ja halpoja hupia lapsiperheille.

Lempimallista huolimatta näiden sukkien teko kesti lähes vuoden. Ne jäivät aina parin kerroksen jälkeen muiden töiden taakse. Regian lankakin oli miellyttävää ja pehmoista, joten vika ei ollut siinäkään. Ehkä ongelma piili siinä, että mielestäni lanka ja malli eivät kohdanneet parhaalla mahdollisella tavalla. Langan kauneus näkyisi paremmin jossain muussa mallissa. Mutta nyt kun katson kuvia, olen todella tyytyväinen näihin. Haastavuuden takia sukkien nimeksi tuli Nilviöt.



































Nimi: Nilviöt
Lanka: Regia fluormania color
Koko: 39
Kenelle: minulle
Ohje: Harmonie, Nicole Hager



































Päivän mietelause on Roald Dahlin Nilviöistä:

”Jos sinulla on hyviä ajatuksia, ne hehkuvat kasvoiltasi kuin auringon säteet, ja näytät aina ihastuttavalta.”

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Raitavillitys

Sukissa on ollut jo pidemmän aikaa pyörimässä raitavillitys. Raitaa pitää olla joka lähtöön; tasaista, mustavalkoista, räsymattoa ja jämälankaa. Omiakin raitavillityksiä on tullut tehtyä ja tässä niistä yhdet. Malli on tehty omasta päästä, mutta saattaa olla, että vastaavia on muillakin ollut. Sukan pohjana on kaksi solidia väristä lankaa ja yksi liukuvärjätty. Varressa on valepalmikkoa ja kantapää on sellainen perusristiinvahvistettu. Sellainen, kuin mummonikin sen aina teki.

Nämä sukat päätyivät jo hetki sitten lahjaksi erityislastani useamman vuoden avustaneelle. Ehkä olikin jo aika hänelle jotain kiitosta osoittaa. Nyt erityistyttöni siirtyy koulun puolelle ja aivan eri ihmisten hoiviin. Jännä syksy tulossa.

Instan puolelta on jo voinut vilautuksista huomata, että olen itsekin aloittanut opiskelut. Lähihoitajaksi pitäisi valmistua parin vuoden päästä. Kiirettä on pitänyt etätöiden ja muiden kanssa, mutta miellyttävääkin on ollut. Uudet piirit kodin ulkopuolella ja uusia ystäviä. Olen todella iloinen meidän luokasta, siellä homma toimii. Yhtä paljon en voi kehua puhelintani. Siitä kameran linssi otti ja hajosi, joten insta-kuvat ovat hieman haasteellisia. Tai ainakin sumeita. :)





perjantai 17. kesäkuuta 2016

Tilaustöitä

Olen tehnyt muutaman tilaustyön valokuvausstudio Kati Länsikylälle. Osasta olen saanut pyynnön ja osan olen tarjonnut ihan muuten vain. Kati tarvitsi neuleita nimenomaan vauvakuvauksiin. Meillä on vaan aika paha tämä yhteistyö, kun molemmilla on miljoonia ideoita ja kaikkea olisi kiva toteuttaa. Olen saanut toteutuksissa hyvinkin vapaat kädet. Ensin teen jotain pyydetyn suuntaista ja ihan perusversiota ja sitten välillä jotain erikoisempaa.

Nyt ei niinkään ole mitään erikoisempaa, muttei aivan pyydettyäkään. Virkkasin Novita Aallosta peiton, jonka toisessa reunassa on puiset napit. Ideana on se, että sitä voi käyttää paitsi peittona, niin myös unipussi-tyylisesti. Kuvia ottaessa harmittelin, ettei meillä ole kotona edes sopivan kokoista nukkea kuvausrekvisiitaksi. Vaikea esittää ideaa ilman kunnollisia kuvituskuvia. Peiton voi napittaa monella eri tapaa, koska erillisiä napinreikiä ei varsinaisesti ole. Pintakuvioinnin jokainen aukko käy napinreiästä. Tästä pyysin Katilta kokemuksia, miten peitto toimii kuvauksissa. Peiton kaveriksi on virkattu samasta langasta myssy.






































Pientä söpöä aivan pienelle tytölle on Novitan Cotton Linen langasta. Tämä oli kampanja-lankaa ja siksi siitä ei tahdo enää tietoa löytyä. Kyseessä kuitenkin puuvilla-pellavaa. Tämä setti ei isolle kulkijalle mahdu.



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vauvatumppuja hyväntekeväisyyteen

MLL Forssa kerää neuvolassa jaettavaan vauvakassiin tumppuja. Itse olen mukana paikallisyhdistyksessä ja sitä myötä vetäjänä tässä tumppukeräyksessä. Ja täytyyhän vetäjän näyttää mallia. :)

Nämä seitsemän tumppuparia on tehty peukalottomana versiona. Mielestäni sellaiset ovat näppärämpiä vastasyntyneille. Tuo oikein kesäinen jätskivärilanka oli aivan ihastuttavaa. Nimi on vain päässyt jo unohtumaan. Täysi puuvillalanka kuitenkin.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...